Tosiaan, välillä pitää pojallekin jotain ommella. Ettei aina vaan tytölle. Tämä on tosin odottanut ompelemista jo jonkun tovin. Sattumalta löysin (muistaakseni keväällä) Eurokankaan palalaarista kankaan. On collegea, vähän tukevampaa. Kaava on Suuresta Käsityökerhosta (muistaakseni v. 2004). Alkuperäinen kaava on huppari, mä tein tämän version vetskarin kanssa.
Poika tykkäs. Koko on 164 cm. Taskunsuuhun tuli resorista kanttaus. Alunperin piti laittaa vähän lyhyempi helman resori, mutku "joku" osti reilun pitkän vetoketjun...
Hihansuut on "vaan" käännetty.
Vähän pitää purnatakin. Naapuri laitto ens tekstiviestin ja kun siihen en ollu ehtiny vastata niin soitti. Asiana oli, että voisinko lainata tai tehdä hänelle työtakin. Puhelun aikana selvis, että takki tarvittais tiistaiksi!!! En oikeen tiedä, että mitä hän kuvittelee, että mulla on kankaita, sen kun vaan valkkaa, että mitä tekee ja mikä sopii... Kieltäydyin "kunniasta" vedoten omiin töihin ja huomiseen hammaslääkäriin. En ehdi. Eikä oikeen nappaakaan. Varsinkin näin lyhyellä varoitusajalla. Kun todennäköisesti siinä ois käyny niin että mä oisin ostanu kankaan ja paljon mitään ei ois maksettu. ONNEKS olin sen verran viksu että kieltäydyin...
Siistin ja tukevan näköinen huppari.
VastaaPoistaHyvä kun osasit sanoa ei.... tiedän kokemuksesta että se on aluksi vaikeaa. Mutta voit joutua "kierteeseen" ja tehdä lähes ilmaista työtä !!
Joo, pitää osata sanoa "EI!", etenkin silloin, kun tulee vaikutelma, että käsitöitä ei osata arvostaa. Pitää sille omalle työlle laittaa yhtälailla tuntihinta, kuin mitä työnantajakin laittaa. Itse ajattelen, että maksun pitää olla niin hyvä, että tekeminen jo kannattaa. Lahjat ovat sitten tietysti asia erikseen, ne teen omaksi (ja toivottavasti myös saajan) iloksi.
VastaaPoista