blogikisu

blogikisu
Tervetuloa käsitöiden, tuunailun, leivonnan ja yleisen höpötyksen pariin. Toivottavasti viihdyt :)

keskiviikko 28. maaliskuuta 2012

Postia

Voi hitsit kun oli postipoika (vai onko -tyttö, en tiiä) muistanut. Ja oikeen kahdella. EIKÄ ollu laskuja niin ku yleensä.


Tällanen  Mua onnisti Mrs Marplen blogin arvonnassa ja tällasen oli Mrs Marple laittanut mulle postiin. OIKEEN ISO KIITOS!

Toisesta postipojan muistamisesta mulla ei oo kuvaa. Sunnuntaina tilasin Kirjokkaasta ristipistolankoja ja tänään tipahti tilaus kotipostilaatikkoon  Nyt vaan rivakasti pistelemään että saa äitille äitienpäivälahjan valmiiks. Taitaa vaan kyllä nyt ainakin ekan viikon aikana hitaasti edistyä.


 Tästä sitä sitten lähdeetään...

Pojan sängyn vieressä kun olen iltaisin "päivystäny" niin jotain valmista sieltäkin.


Annelin innoittaman tällainen setti meijän olkkarin pöydälle. Lankana TicoTico lila ja virkkuukoukku nro 2,5. Aluksi oli pieniä teknisiä ongelmia, mutta kyllä se siitä. Nyt on tähän samaan teemaan liittyen jotain muutakin valmisteilla, mutta siitä sitku/jos tulee valmista. Ohan siellä pojan sängyn vierellä muutakin valmistunut, ainakin osittain: yks Capucine, vaatii vaan tulevan omistajan kokeilua ja sitten yhdet räjähtävät lapaset. Ens talveks täytyy jo varautua

perjantai 23. maaliskuuta 2012

Tilannekatsaus

Nyt tulee tylsä pelkän tekstin postaus. Syynä on se, että ei ole tullut valmista, ei. Meillä alko tiistaina parin viikon epätavallisen arjen jakso. Nuori mies leikattiin ja se tietää sitten sitä, että äidin päivä rytmittyy näin: töihin-kotiin piipahtamaan-sairaalaan-kotiin nukkumaan. Toimenpide oli suunniteltu samoin kuin vähän oli viitettä siitä kuinka kauan sairaalassa menee. No, voihan sitä sielläkin tehdä kässyjä

Itseasiassa tiistaina kun oli se kaikista rankin päivä (odottelua, koska mennään saliin ja odottelua että koska pääsee heräämöön ja sitten pojan seurana, vaikka toinen "vaan" nukku) sain melkein valmiiksi yhden Capucinen. Vielä täytyy odottaa että päähineen saaja on maisemissa ja saadaan kokeiltua, että tuliko sopiva vai pitääkö purkaa ja tehdä vähän isompi.

Räjähtäviä lapasiakin olen sairaalassa neulonut (jippii, "osasin" kirjoittaa neulonut). Toinen on päättelyä ja peukaloa vailla valmis. Kotona väkerrän jotain pientä, mutta kauheesti ei jaksa. Kyllä niitä kässyjä sitten taas alkaa enempi tulla kunhan poika kotiutuu. Ja pääsiäisen jälkeen mulla on loma, joten eiköhän silloinkin jotain synny. Jos vaikka sais yhden päivän ommella. On niin paljon kaikkea suunnitelmaa, mutta niin vähän aikaa

Muutaman piston tossa yks ilta pistelin kissatyötä. Nyt vaan näyttää ehkä sille, että pistän sen vähäks aikaa syrjään ja alotan toisen työn. Toisen työn itselleni asettama deadline olisi tuolla äitienpäivän kohdilla. Ajatuksena nimittäin josko siitä saisin äitienpäivälahjan. Saas sitten taas nähdä että kuin käy.

Mutta nyt täytyy mennä nukkumaan, että huomenna taas jaksaa. Jollain lailla uuvuttavaa toi sairaalaelämä, vaikka ei oo eka kerta. Silti vaiko siitä johtuen siihen ei totu.

maanantai 19. maaliskuuta 2012

Pikkunen välipala

Ei, nyt(kään) ei oo kyse syötävästä.

Olipa kerran vitamiiniputkilo, joka tuli tyhjäksi.


 Se sai sisäänsä kaikenlaista pientä sälää.


Kuten silmukkamerkkejä, puikkostoppareita.

Ompa tuo tylsän näköinen. Ja tuli ajatus  Ja tuloksena.


Ta-daa  Vähän Puro Batikia, virkkuukoukku ja ávot. Aloitettu pohjasta eli siitä tehty pyöreä pyörylä; 1 krs pylväitä virkattu ketjusilmukkaympyrään, 2. kerros kiinteitä silmukoita joka toiseen pylvääseen kaks. Sen jälkeen pylväitä niin kauan, kunnes putkilo on valmis. Kuumaliimaa kehiin ja pikkusälä sisään. Nyt on kivemman näköinen.

Ai niin ja se eilen esitelty pusero. Otan sen vyötäröllä oleva narun pois. Joskus vaan jotkut ideat on paremman kuulosia, mitä ne on sitten toteutettuna.