Sanotaan että ahneella on paskane loppu. Mä nään sen sitten huomen aamulla, että kuin kävi. Päätin nimittäin tänään urakoida itelleni töitä maanantaiks. Ja ihan oikeen urakalla niitä (melkee) teinkin.
Ihan vaan muutama vaate leikattu. Ja tää homma tehtiin lattialla. Mun hyvällä selällä ja polvilla... Ja toi hyvä pitäs olla lainausmerkeissä. Selkä jo vähän huutelee siihen suuntaan, että seuraavalla kerralla joko a) ei näin paljon tai b) leikkaat pöydän ääressä. Näitten lisäks piti vielä muutama kaava piirtää. Ne alotin jo eilen.
Ja tästä kasasta pitäs tulla siis seuraavat:
1) vihreästä collegesta miehelle collegehousut ja
2) vaaleemmasta vihreestä collegetakki
3) vaaleen oranssista mulle pitkikset (suom.huom. naisten kalsarit)
4) kuviollisesta tuolla ylhäällä likalle fleecetakki
5) siinä vieresssä olevasta oranssista likalle liivi
6) tummasta tuolla ylhäällä pojalle pitkät kalsarit (ois pitäny ostaa enemmän ni ois saanu toisetkin)
7) vaaleesta tossa oik. alareunassa mulle poolo ja
8) viimesimpänä muttei vähäisimpänä mulle lenkkitakki.
Maanantain pitäs ainakin toi 1. ja 2. saada ommeltuu. Ja tietty mielellään kaikki. Muutama kangas jäi vielä tulevaisuuteen tuhottavaks.
Vaikka selkä vihottelekin niin silti täytyy sanoa:"Se tunne kun on leikkaamaton kangas edessä." Ja tänään koin sen monta kertaa :)
Hui. Säähän oot ottanu ittelles kovan urakan. Zemppiä vaan tekemiseen. :)
VastaaPoista