Joskus sitä ei vaan oikeen tahdo ymmärtää ton jälkikasvun ajatuksen juoksuu.
Viikko sitten perjantaina työpäivän aikana oli pojalta tullut viesti. Hänen penaalinsa oli ollu kadoksissa. JO viikon!!! Mitä hemmettii mä sillä tiedolla töissä teen.
Kotona hän sitten sano, että hän laitto sen viestin kun muisti.
No joo-o. Että eikö muka ollu aiemmin huomannu. Niin no, kyllähän mä hänen muistinsa tiedän, hyvä mutta lyhyt ja valikoiva :P
Viime viikko meni TET:ssä joten penaalia ei tarvittu.
Tällä viikolla paluu normaali kouluelämään ja penaalin tarve on.
Ja miksi tehdä aiemmin jos voi jättää viimeseen iltaan.
Eilen illalla töhäsin penaalin.
Tarvikkeet löyty kotoa. Vetoketju oli tosin avoketju, mutta hätä ei lue lakia.
Totuuden nimessä, oli mulla nää viikon verran leikattuna...
Ohje kuten tämä pussukka. Toiveena musta penaali. Päällikangas mustaa joustosamettia (mun housuista ylijäänyttä), vuori jotain harmaata vuorikangasta, en ees muista mistä jääny yli.
Kokoa sen verran että 20 cm viivotin mahtuu toooodella hyvin sisälle :)
Hoitaa hommansa kuulemma :) Ja josko tämä nyt pysyis tallessa koulu-uran loppuun asti...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti