Se tunne ja ajatus

kun huomaa, että ei ole "mitään" päälle laitettavaa...

Eilen se tuli ja iski.

Siihen piti vastata.

Kun on sopivan löytäny ni miksi ei sitten tee useampaa saman kaavan mukaan (Suuri Käsityölehti 10/12).

Kangas on JättiRätistä. Ajatuksena tästä tehdä ensin tissitunika, mutta nyt kun tosiaan tuli tarve.

Siitä tuli tunika muuten vaan ;)

Tällä kertaa lyhyet hihat. Hihan ja helman suut ompelin siksakilla. Nopeesti kun piti saada niin vähän oikastiin.

Tykkään.

Pojalle on ollu tekosessa farkut jo jonkin aikaa. Hän kun ei tykkää sellasista "normifarkuista" niin tein kuminauhavyötäröllä. Ja kaavakin on verskahousujen kaava. Täydestä menee. Pikkanen vipa (vai oliko ajatuskatkos) mulla kävi. Ompelin lahkeiden etu- ja takakappaletta yhteen. Ei hemmetti, etukappale on lyhyempi... Onneks kangasta jäi reilusti ja sain jatkopalat. Leikatessa en muistanu, että lahkeen etukappalessa on: lisää X cm.. Kaavakin kun oli tekstipuoli kangasta päin... Onneks sai korjattuu eikä sitä juurikaan huomaa.