Sain joskus aikanaan takin lahjaks. Ihana mokkatakki jossa oli hupussa ihana karvareunus.
Takki tuli aikanaan tiensä päähän. Harmitti. Oli niin hyvä takki. Ja etenkin se huppu.
Siitäpä sitten idea lähti lentoon. Huppu oli vetoketjulla irroitettava. Mites sen sais hyödynnettyy...
Ja siitä se ajatus sitten lähti.
Yhtään mulla ei oo muistikuvaa, että koska oon takin tehnyt. Yhtään ei oo muistikuvaa, että minkä kaavan pohjalta. Kangas hyvin todennäköisesti JättiRätistä.
Pitkä takki piti saada. Onnellisena ompelin ja olin tyytyväinen ompelukseen.
Hupun sain tosi hyvin ommeltua takkiin.
Mutta sitten. Vetoketju jo ommeltuna eli takki käytännössä valmis. Kokeilin.
Mitä hemmettiä on tapahtunut (kuvassa siis jo korjattuna). Ei mitään tietoa. Tarkkaan kyllä mittailin ja mallailin, että taskut samaan kohtaan
Mutta ei...
Ja kun taskut on tuollaiset mikskä niitä nyt sanotaan, napinläpitaskut (?) niin eihän niitä purkaakaan voinut.
Ja niin takki päätyi kaapin perukoille.
Kunnes nyt tänä talvena avasin suuni ystäväni edessä kertoen kämmistä. Lähinnä tuon valkoisen takin inspiroimana.
Hänen kanssaan sitten ideoiden, että miten kämmin voisi korjata.
Onneksi löyty vielä vähän takin päällikangasta ja suunnilleen saman väristä vuorikangasta. Ajatus kun oli alunperin, että pelkästään päällikankaasta uudet taskunläpät.
Vanhat taskuläpät irti ja uudet tilalle. Tarpeeks suuret jotta riittävät peittämään kämmin. Ja nyt tulivat kummatkin samalle korkeudelle.
Ja ei kun ens talvea odottelemaan, että saa takin käyttöön :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti